keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Pakene syntiä - älä Jumalaa




Synnistä ei juuri enää puhuta. Miksi?


Ehkä pelätään ihmisten torjuntaa ja sitä, että tuon sanan mainitsija leimataan rakkaudettomaksi tuomitsijaksi tai pelottelijaksi.

Synti tarkoittaa Jumalan tahdon ja lain vastustamista ja sitä vastaan toimimista. Konkreettinen vertauskuva synnille voisi olla vaikkapa se, että ihminen rikkoo jotakin yhteiskunnan lakia vastaan joko vahingossa tai tahallaan. Kun teko tulee ilmi, siitä seuraa tuomio ja rangaistus.

Vahingossa tullut parkkisakko harmittaa ja kukapa ei haluaisi saada sitä mitätöityä, mutta samalla tiedämme, että laki on laki ja se on tässä suhteessa oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Joku saattaa sakosta harmissaan tosin vielä kritisoida jopa sakkojen suuruutta ja siten kapinoida lakia tai sen säätäjää vastaan.

Miksi laki on sitten säädetty? Laki on tarkoitettu ihmisten suojaksi. Jotta meillä olisi yhteiset pelisäännöt, oikeudet ja velvollisuudet yhteiselomme turvaksi.

Raamatussa mainittu synti on rikkomus sitä lakia vastaan, jonka koko maailman Luoja ja Jumala on asettanut meidän parhaaksemme. Jumala antoi lain kertoakseen kansalleen, miten kuolemanvakava asia synti on ja miten sitä tulee karttaa. Hän kertoi, että jokainen synti tulee sovittaa, koska yksikin synti tuo kuoleman ja riittää katkaisemaan yhteyden Jumalaan

Olisimme toivottomassa tilanteessa, jos Jumala olisi jättänyt meille vain lain ja rangaistuksen, koska Raamatussa todetaan, että: "kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Room. 3:23. Lisäksi: "se, joka pitää koko lain mutta rikkoo yhdessä kohdassa, on syyllinen kaikissa kohdin."
Jaak. 2:10. Onneksi Jumala valmisti meille myös pelastuksen Jeesuksessa. Hänen kauttaan voimme saada armon ja anteeksiannon.

Ulospäin täydellisimmältäkin näyttävä ihmiselämä ehtii siis sisältää monenmonta syntiä. Ja vaikka sisältäisikin vain yhden, pienen rikkeen, on yhteys Jumalaan menetetty. Myös ikuinen elämä taivaassa on synnin takia menetetty, koska synti pitää maksaa kuolemalla, ja meillä on käytettävissänne vain tämä yksi elämä maksuksi.

Jumala tiesi tämän ja valmisti siksi meille mahdollisuuden vapautua rikkomustemme hirvittävästä rangaistuksesta: kadotuksesta, ja saada syntimme anteeksi. Syntiemme hinnaksi kelpasi vain täydellisin uhri: Jumalan poika, Jeesus ja Hänen verensä. Hän kärsi ja kuoli itse täysin syyttömänä, koska jonkun oli maksettava meille kuuluneet "sakot". Jumala oli itse säätänyt lain ja pysyi oikeudenmukaisena myös siinä, että rangaistus synneistä oli sama kuin muilla, vaikka nyt maksajaksi joutui Hänen kalleimpansa: oma poika.

Syntien anteeksisaaminen on siis mahdollisuus, aivan kuin tarjolla oleva lahja, joka tulee ottaa henkilökohtaisesti vastaan. Se otetaan vastaan tunnustamalla ja hylkäämällä synnit, ja uskomalla sijaiskärsijään: Jeesukseen. Se on sitä, että ihminen palaa Jumalan yhteyteen ja siirtyy pimeydestä kaiken paljastavaan Jumalan valoon.

Raamatussa pimeys edustaa syntien piilottelua: "valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi."
Joh. 3:19‭-‬20

Tässä lienee meillä suurin vaikeus: tulla valoon tunnustamaan ja hylkäämään syntimme. Synti tuo nimittäin aina mukanaan syyllisyyden, jonka kanssa on epämiellyttävä elää. Jos vaikkapa kolhaiset kaupan parkkipaikalla toista autoa, saattaa mielessä käydä: "Näkikö kukaan?". Vaihtoehdoiksi jää: tunnustaa moka, pyytää auton omistajalta anteeksi ja korvata vahinko, tai livetä paikalta ja kätkeä teko, jota kukaan sivullinen ei nähnyt. Vai näkikö sittenkin? Syyllisyyttä ei pääse pakoon ja huono omatunto syö ihmistä sisäisesti, ellei hän oikeuta tekoaan itselleen, hiljennä omatuntoaan ja jatka elämää.

Suhtautumisemme syntiin paljastaa todellisen maailmankatsomuksemme, uskomme ja arvomme. Miten ratkaisemme synnin tuoman syyllisyyden ongelman: vähättelemällä tai kieltämällä synnin olemassaolon ja vaarallisuuden, vai tulemalla Jumalan läpivalaisuun ja Jeesuksen veren kautta saatavaan syntien puhdistukseen Synnin vähättely ei poista syyllisyyttä, eikä siten johda sisäiseen vapauteen, jonka taas Jumalan luo tuleminen tuo. Jeesus antaa katuvalle kaikki synnit anteeksi ja ihminen saa vapautua synnin tuomasta sisäisestä syyllisyydestä ja mikä tärkeintä: ajallisen elämän jälkeen odottaneesta tuomiosta. 

Jumala näkee kaiken. Senkin, mitä muut eivät näe. Sanotaanhan Raamatussa: "Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili." Hepr. 4:13.

Mieti ystävä, kumpaa sinä tällä hetkellä pakenet: syntiä vai Jumalaa?

Anna elämäsi ja koko sydämesi Jeesukselle jo nyt. Voit tehdä sen rukoilemalla joko omin sanoin ja ajatuksin tai sitten tämän pienen rukouksen kautta:

"Rakas Jeesus,
Tunnustan, että olen tehnyt syntiä Sinua, lähimmäisiäni ja itseäni vastaan.
Pyydän syntejäni anteeksi ja vastaanotan anteeksiantosi.
Uskon, että Sinä olet Jumalan poika, joka kärsit, kuolit ja nousit kuolleista, ja sovitit minun syntini.
Tahdon seurata tästä eteenpäin elämässäni Sinua Jeesus.

Kiitos, että rakastat minua!
Amen."

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Anna pelastaa itsesi!

 



On hyvä tiedostaa, että hengellisessä todellisuudessa olemme taistelukentällä joka ikinen tälläkin hetkellä. Tarkoitan tällä sitä Raamatun kertomaa tosiasiaa, että on olemassa kaksi vastakkaista tahoa:  Kaikkivaltias Jumala ja sielunvihollinen Saatana. Jumala on jo voittanut Saatanan, kun Jeesus kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista. Jumala antaa kuitenkin luomansa ihmisen valita itse, kumman heistä ihminen valitsee Herrakseen ja kumman kanssa ihminen kohtaa kerran siirtymisen tästä ajasta ikuisuuteen.

Jumalan kutsu sinulle on: usko Jeesukseen!Anna Jeesuksen pelastaa sinut syntiesi rangaistukselta: kadotukselta. Saat syntisi anteeksi, ikuisen elämän taivaassa ja vapauden synneistäsi. Tämä tie ei ole helppo ja sisältää pilkkaa ja vainoakin. Se on myös itselle ja omavoimaisuudelle kuolemista, mutta sen päämäärä on taivas, jossa ei ole enää tuskaa ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Jeesus on luvannut kulkea omansa vierellä kaikissa elämän ahdistuksissa ja antaa voimansa.

Sielunvihollisella ei ole tarjota ikuista elämää, mutta se lupaa nautintoja, ihmissuosiota ja menestystä. Sitä, että ihminen saa olla vapaa elämään, kuten tahtoo. Vapaa Jumalan Raamattuun asettamista rajoista. Vapaa määrittelemään itse oikean ja väärän. Vapaa olemaan kunnioittamatta Jumalaa todellisesti sydämen tasolla. Mutta... Raamatun mukaan tämä toinen tie, niin houkutteleva kuin se onkin, päättyy karmeaan päätökseen: kadotukseen, eli ikuiseen eroon Jumalasta. Paikkaan, jossa on läsnä enää loppumaton katumus ilman mahdolisuutta pelastua sekä tuska, kipu, itku ja ahdistus.

Me emme kukaan tiedä, koska on juuri minun aikani lähteä tästä ajasta. Onko se tänään vai vasta vuosien päästä? Juuri se tekee asiasta vakavan ja ajankohtaisen päättää jo nyt, kun siihen on vielä itsellä mahdollisuus. Se, ettei päätä mitään, on jo itsessään valinta. Kukaan ei ajaudu ilman omaa tahtoaan pelastukseen, koska Jumala ei pakota ketään uskomaan Häneen. Jumalan pelastustarjoukseen tulee itse tarttua. Olemme kaikki tehneet syntiä ja ansainneet siitä rangaistuksen. Ei ole parempia tai huonompia ihmisiä tässä suhteessa, vaan kaikki olemme samalla viivalla. Ottamalla vastaan syntien anteeksiantamuksen uskon kautta Jeesukseen pelastamme henkemme ja tulevaisuutemme.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Johannes 3:16

Halusin kertoa tämän sinulle ystävä, jotta sinä tietäisit antaa elämäsi Jeesukselle! Rukoukseni on, että sinä, minä ja me kaikki saisimme olla kerran perillä Jeesuksen luona Taivaan kodissa ❤🙏

Jos haluat antaa tänään elämäsi Jeesukselle, voit rukoilla sen ihan omin sanoin, tai tämän pienen rukouksen muodossa:

"Rakas Jeesus, tunnustan, että olen tehnyt syntiä ja tarvitsen armoasi ja syntien anteeksiantamusta. Anna minulle anteeksi kaikki syntini ja pese minut puhtaaksi verelläsi. Uskon, että Sinä olet Jumalan poika, joka olet kuollut syntieni rangaistuksen tähden ja noussut ylös kuolleista. Tahdon antaa elämäni Sinulle ja sitoutua seuraamaan Sinua. Kiitos, että pidät minusta huolen ja olet kanssani aina. Amen."

Paljon siunausta sinulle, joka lähdit juuri seuraamaan Jeesusta! ❤

Elätkö riskillä?

 



Minä olen kiitollinen elämästä. Jokaisesta hetkestä ja päivästä, jonka saan elää. Tiedostin jo aika nuorena elämän rajallisuuden, kun läheisiä isovanhempiani nukkui pois. He, jotka asuivat ja elivät meidän kanssamme samassa talossa ja pihapiirissä, olivatkin yhtäkkiä poissa. Näissä hetkissä lapsen maailmaan tuli käsittelyyn uusia, haastavia tunteita. Surua ja ikävää. Myös läheisten sairastelut aiheuttivat huolia ja joskus pelkoakin. Näitä varmasti jokaisen elämään on mahtunut, tavalla ja toisella. 


Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen todella kiitollinen, että olen saanut elää elämäni päivät lapsuudesta asti uskossa Jeesukseen. Meidän kodissamme rukoiltiin paljon. Niin hyvinä kuin vaikeinakin hetkinä. Näin jo lapsena omin silmin, miten vanhempani ja isovanhempani turvasivat Jeesukseen. Koin meidän perheen elämän keskellä, miten suuri ja turvallinen Jumala on. Näin, että Häneen kannattaa luottaa ja että koko elämä kannattaa rakentaa Jeesuksen varaan. 


Elämä ravistelee meitä jokaista. Omat suunnitelmat ja rakennelmat välillä kaatuvat, mutta elämän perustus: Jeesus pysyy. 


Kun tänä päivänä mietin omaa elämäntaivaltani, tiedostan, että siihen on kuulunut vahvana osana "ikuisuuselementti". Tarkoitan sitä, että tiedostan koko ajan elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden ja se muistuttaa minua siitä, miksi tarvitsen Jeesusta joka hetki. Elän vahvasti tätä elämää ja arkea Jeesuksen, rakkaan ystäväni ja Herrani kanssa. Usko Häneen on kuitenkin samalla myös elintärkeä "henkivakuutukseni" sitä aikaa varten, kun täältä lähdetään. Haluan olla valmis ja täysin varma, että pääsen taivaaseen, kun aikani täällä päättyy. Siksi uskon Jeesukseen ja seuraan Häntä. 


Elätkö sinä elämääsi vielä riskillä? Turvaatko omaan hyvyyteesi ja uskot sen vuoksi päätyväsi johonkin parempaan, kun täältä lähdet? Vai oletko edes ajatellut asiaa? Raamatun mukaan Jeesus on tie, totuus ja elämä, ja kukaan ei pääse Isän luo muuta, kuin Hänen kauttaan, eli Häneen uskomalla. (Johannes 14: 6). 


Mieti tarkasti. Jeesus rakastaa ja odottaa sinua!

Rauhanruhtinas

 



Me kaikki kaipaamme kovasti rauhaa ja turvallisuutta nykyisen ajan keskellä. Maailma on ollut myllerryksessä viimeiset vuodet ja hyviä uutisia on vaikea löytää. 

Tiesitkö, että yksi Jeesuksen nimistä on Rauhanruhtinas? Mitä tämä tarkoittaa? Jeesus tuo rauhan sydämeesi, kun pyydät Häneltä syntejäsi anteeksi ja hylkäät ne. Kun toivotat Jeesuksen tervetulleeksi elämääsi ja uskot Häneen. Hänestä tulee sinun Rauhanruhtinaasi. Vahva turva, toivo ja henkivakuutus elämääsi. 

Jeesus tuo eräänä päivänä myös rauhan koko maailmaan. Näin on Raamatussa luvattu. Ennen Jeesuksen rauhanvaltakuntaa ei kuitenkaan ole tulossa helppoja aikoja, vaan koettelemuksia, joissa meidän on valittava puolemme: luotammeko itseemme, toiseen ihmiseen vai kokonaan Raamatun Jeesukseen. 

Ihmiskunnan kaaoksen keskelle ilmestyy ennen Jeesuksen lopullista rauhanvaltakuntaa hahmo, joka saa aikaan hetkellisen maailmanrauhan. Moni ottaa hänet vastaan iloiten, mutta tuo hahmo on Raamatun mukaan Jumalan vastustaja, antikristus, joka eksyttää kaikella valheen voimalla ja tunnusteoilla ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen. Eli ne, jotka eivät ole rakastaneet Raamatun Sanaa ja pitäneet sitä kokonaan totuutena. Tähän liittyy myös hengellinen eksytys, joka tekee tyhjäksi sen, että jokainen ihminen on syntinen ja tarvitsee syntien anteeksiantoa uskon kautta Jeesukseen. 

Tuota antikristuksen aikaa kutsutaan Raamatussa vihan ajaksi, mikä kertoo tuosta "rauhan ajasta" oleellisen. Rauhan sopimuksilla mm. Israelin kanssa aikaan saanut hahmo hallitsee voimakkaalla otteella ja julistaa olevansa Jumala. Tähän liittyy myös pakolliseksi tuleva pedon merkki. 

Jeesus on tulossa hakemaan häneen uskovat luokseen ennen edellä kuvailtua vihan aikaa. Hän pelastaa Häneen uskovat tuosta ajasta. Tapahtuu niinkutsuttu "ylöstempaus" tai "ylösotto" (englanniksi "rapture"), jossa Jeesukseen uskovat temmataan tästä maailmasta silmänräpäyksessä ylös Jeesusta vastaan. Kun tuo ylösotto on tapahtunut, maailmassa koittaa todella kovat ajat siihen asti, kun Jeesus saapuu takaisin maan päälle ja perustaa rauhanvaltakuntansa. 

Vielä on kuitenkin jokaisella, sinullakin, mahdollisuus antaa elämäsi Jeesukselle ja liittyä siihen joukkoon, joka täältä pelastetaan. Kyse ei ole sinun ansioistasi, vaan ainoastaan siitä, haluatko sinä saada syntisi anteeksi ja uskoa Jeesukseen? 

Kun otat Jeesuksen elämääsi ja asiasi ovat kunnossa Jumalan kanssa, voit elää rauhan täyttämin sydämin tietoisena siitä, että tapahtuipa Jeesuksen tulo milloin tahansa, saat olla mukana pelastettujen joukossa. 

Halusin tuoda nämä asiat tiedoksi, että jokainen tietäisi valita Jeesuksen nyt, kun elämme näiden hetkien kynnyksellä. Paras on, kun tutkit itse Raamatustasi, kuinka asiat ovat. Tässä tähän liittyvät Raamatunpaikat:


1. Kirje tessalonikalaisille 4: 15-17

1. Kirje tessalonikalaisille 5: 1-9

2. Kirje tessalonikalaisille 2: 1-14

Ilmestyskirja 13: 11-18

Johanneksen evankeliumi 3: 16

torstai 9. joulukuuta 2021

Rusinat pullasta




Pese, kuori, pilko, keitä. Suikaloi, paista, kiehauta. Viruta, halkaise, siivuta. Mausta, sekoita, tarkista maku. Tarjoile. Siinähän sitä taas vierähti tunti ruuanlaitossa, kun teit terveellistä, maukasta ja monipuolista kotiruokaa. Kun ruoka siirtyy lautasilta suihin ja sitä myötä vatsoihin sujuvasti, on ruuanlaittaja kiitoksensa saanut, ja syöjät tulleet ravittua. Jos taas tämä huolella valmistettu ape joutuu epäluuloisen ja kronkelin arvosteluraadin haarukoihin pyörimään, ja lautaselta katoavat vain parhaat palat, tuntuu koko ruuan eteen tehty vaivannäkö hukkaan heitetyltä ajalta. Idea monipuolisesta ruuasta toimi lautaselle asti, mutta syöjän syödessä valikoiden, jäi monipuolisuus ja terveellisyys hänen kohdallaan toteutumatta.

”Poimi rusinat pullasta” tai ”kuori kermat viilin pinnalta” -asenne vaikuttaa joka elämänalueellamme, niin perin mukavuudenhaluisia kuin olemme. Edut houkuttelevat enemmän kuin vastuu, mutta useinkaan niitä ei voi erottaa toisistaan.

Haluaisimme valikoida rusinat pullasta myös oman elämämme ja ikuisuuskohtalomme suhteen. Haluaisimme elää hyvän, itseämme miellyttävän elämän, tehdä mitä haluamme ja saada lopulta palkinnoksi taivaan ihanuuden. Kristillisyyden nimellä kulkeva valetodellisuus on saanut meidät, länsimaisen hyvinvoinnin keskellä elävät ihmiset harhautettua, kun olemme halunneet evääksemme tuota kompromissievankeliumin hattaraa, jossa musta ei ole mustaa, eikä valkoinen valkoista. Totuus pyhästä Jumalasta ja syntisestä ihmisestä on häivytetty epämääräiseen ja ympäripyöreään utuun, jolloin ihminen ei enää tiedosta olevansa syntinen ja tarvitsevansa armahdusta. Tämä kaikki vain siksi, ettemme vain olisi ketään kohtaan suvaitsemattomia tai ettemme menettäisi mainettamme toisten silmissä.

Mikä meitä vaivaa?

Suomi tarvitsee sopivan suolaista ja rukiista, 100 prosenttista ”täysevankeliumia”, sitä ”hullutuksena” pidettyä totuutta Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan, mikä on mitä mahtavin pelastussanoma meille poloisille, jotka ajelehdimme elämän merellä ja ennen pitkää hukumme, jos emme tartu pelastajan käteen!

Raamatussa sanotaan: "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” ja ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1. Kor. 1: 18, 21).

Jos Jumala olisi halunnut pelastaa meidät viisautemme tai hyvien ansioidemme perusteella, olisivat asiat meillä todella huonolla tolalla ja meillä ei olisi mitään mahdollisuutta ostaa niillä paikkaa taivaassa. Jumalan absoluuttisen pyhyyden ja viisauden rinnalla JOKAISEN ihmisen ansiot kutistuvat olemattomiin. Jumala tiesi, ettemme pysty elämään synnitöntä elämää ja siksi Hän lähetti Jeesuksen, joka kärsi rangaistuksen synneistämme meidän puolestamme. Ottamalla uskon Jeesukseen todesta, pelastamme sielumme ikuisesta kadotuksesta. Vaikka tästä harvoin enää puhutaan, on meidän välttämätöntä ymmärtää, että synti tappaa! Ilman uskoa Jeesukseen, ilman tuota syntien sovitusta ihminen joutuu kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta ja Hänen hyvyydestään!

Jumala on antanut meille terveelliset eväät Raamatun sanassa. Sana on yhtä aikaa makea, suolainen, tulinen, hapan ja kirpeäkin, ja se on tarkoitettu nautittavaksi kokonaan, ei vain kuorien kermat eli itselle sopivat ohjeet sen pinnalta. Raamatun sana sisältää ne ainekset, jotka syömällä ihminen tulee tuntemaan Jumalan ja Hänen tahtonsa ja pelastuksen Jeesuksessa. Jumalan tahto on, että ihan jokainen ihminen pelastuisi: sinä ja minä mukaan lukien! Hän haluaa olla aina meidän kanssamme. Nyt ja ikuisuudessa!

Syntien sovitus tulee lahjana armosta: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. (San. 28: 13-14.)"

Raamattu ei ole vain hyvien elämänohjeiden eepos, vaan siinä on ELÄMÄ. Emmehän tyydy enää napostelemaan rusinoita pullasta ja elämään hengellisessä puutostilassa? Emmehän tyydy vaihtamaan Jumalan antamaa ikuista elämää toisarvoisiin, ajallisiin asioihin? 

Ruoka on katettuna eteemme. Käydään syömään!

Sirpa Haataja

(Teksti vuodelta 2013, päivitetty 2021)

lauantai 24. marraskuuta 2018

Pohjoisen pimeys ja valo


Keskitalvella pohjoinen luonto nukkuu. Se lepää hiljaisena untuvaisen lumipeitteen alla pimeydessä. Ainoastaan tuokion viivähtävä päivänvalo saa sen hetkeksi hereille. Pian valo kuitenkin häviää pimeyden palatessa talvisten metsämaiden ylle, ja luonto vaipuu jälleen uneen.

Talven kaamos saa myös meidät, pohjolan asukkaat väsymään. Unentarpeemme kasvaa ja tuntuu, että pitkän yöunenkin jälkeen täytyy nukkua päiväunet, jotta jaksaisi pysytellä valveilla iltaan saakka. 

Osa ihmisistä kokee pimeän vuodenajan pelottavana. Heille kävely hämärällä metsäpolulla on kammottava ajatus siksi, että he kokevat itsensä avuttomiksi, koska eivät näe mahdollisia vaaroja. Toiset taas tuntevat olonsa turvalliseksi, koska kukaan ei näe heitä pimeässä. 

Kaamoksen aikaan ihmiset sulkeutuvat koteihinsa ja viettävät enemmän aikaa itsekseen. Tällöin moni vakavoituu, kääntyy sisäänpäin ja alkaa pohtia elämäänsä syvällisesti. Monet kyllästyvät ja masentuvat, eivätkä näe valoa sen enempää omassa elämässään kuin ulkonakaan. Heitä saattaa ahdistaa se, etteivät he kerkiä tehdä kaikkea lyhyen päivän aikana.

Kevättalvella pimeys alkaa vihdoin hellittää. Pitenevät päivät, auringon valo ja toivo lähestyvästä kesästä saa hymyn karehtimaan useimpien kasvoilla, vaikka pakkanen vielä nipisteleekin poskipäitä. Ihmiset alkavat liikkua enemmän ja he tapaavat toisiaan yhä useammin. Ikkunoista tulvii sisään valoa, joka paljastaa ilmassa leijuvan pölyn. Pian pihoille ilmestyy ihmisiä mattopiiskoineen. Kevätsiivous alkaa.

Valo saa ihmisissä ihmeitä aikaan. Unentarve vähenee ja ihmiset virkistyvät. Päivien pidentyessä aikaa tuntuu jäävän myös uusille harrastuksille. Valoisuus saavuttaa huippunsa juhannuksena, jolloin pimeä ei tule ollenkaan. Tällöin pohjoinen maamme juhlistaa yötöntä yötä lukuisin tapahtumin. Valoisassa juhannusyössä ei uni tule kenellekkään silmään - eikä tarvitsekaan, sillä juuri tällaisena hetkenä auringin valo säilötään mieleen, jossa se valaisee myös niinä pohjoisen pimeimpinä talvipäivinä.

Kirjoitelmani vuodelta 1997

perjantai 16. lokakuuta 2015

Riittääkö se minulle?


Tein lomamatkan pääkaupunkiseudulle tarkoituksenani katsella siellä nähtävyyksiä ja palata kotiin muutamaa kokemusta rikkaampana. Tuosta matkasta muodostuikin kaiken edellä mainitun ohella matka omaan sisimpääni ja nyt, loman jo päätyttyä ymmärrän, että matka sisimpääni ei ole loppunut. Halusin tai en – tulen hetki hetkeltä yhä tietoisemmaksi siitä, että sydämeni lokeroihin on pesiytynyt suuri määrä ahneutta ja rahanhimoa – asioita, joita en koskaan tahtonut sieltä löytäväni.

Se tunne, kun ajat toistasataa kilometriä ja pysähdyt nälkäisenä syömään huonekaluliikkeen ruokalaan kymmenen lihapullan annosta, joka on selkeästi halvempi kuin huoltoasemien á la carte -annokset. Koet onnistumisen tunteen, kun loma on vasta alussa ja selviydyt ensimmäisestä ruokailusta mahdollisimman halvalla. Muutaman euron säästö antaa mukavan turvallisuuden tunteen loppulomaa ajatellen – jos vaikka tuolle rahalle tulisi muuta, vielä tärkeämpää käyttöä. Kun tarjottimet on viety pois ja astelen kohti liikkeestä poispäin vieviä liukuportaita, katseeni osuu ihastuttaviin keittiö- ja olohuonekalusteisiin. Haluan viipyä hetken tuossa unelmieni paikassa, jossa kaikki on niin harmonista, uutta ja kaunista. Pyyhkäisen kädelläni keittiön sileää pöytätasoa ja huokaisen. Kuvittelen itseni ja perheeni tuohon maailmaan… Sisustusten hintalaput osuvat hetken kuluttua silmiini ja ne muistuttavat minua karulla tavalla siitä tosiasiasta, miksi kävimme juuri täällä säästämässä ruokakuluissa. Pian olenkin jo valmis jatkamaan matkaa. Tahdon vain unohtaa kaiken näkemäni, sillä silmieni kautta tullut aistiärsyke on kuohauttanut sisimmästäni esiin jotain epämukavaa. Jonkin epämääräisen tunteen, joka alkaa työntää pois kiitollisuuttani.

Pääkaupunkiin päästyäni olen haltioissani rajattomien mahdollisuuksien avaruudesta, joka silmieni eteen avautuu. Silmiini sinkoilee näköhavaintoja punaisista ”ale-” ja ”sale-”kylttejä vaateliikkeiden näyteikkunoissa. Näen toinen toistaan houkuttelevampia tuotteita ja huomaan, kuinka alan yhtäkkiä ”tarvita” sitä ja tätä. Tuntuu siltä, että olisin ehkä onnellisempi, jos saisin hankittua mukaani jotain uutta kotiin viemiseksi.

Nähtävyyksiä katsellessani meidät yllättää ajoittain sadekuuro. Kuluneen kesän säät eivät ole olleet järin helteiset ja aurinkoiset. Näen taivaalla lentokoneen ja alan ajatella, minne se on matkalla. Kenties etelään, johonkin lämpimään? Niin...sinnehän mekin olemme usein haaveilleet, mutta...

Epämukava tunteeni voimistuu. Yhtäkkiä koen, että juuri minä tarvitsisin tuota matkaa - juuri nyt! Ja juuri minä ansaitsisin saada omakseni kaiken sen tarjonnan paljouden, joka silmieni eteen avautuu. Mihin kiitollisuuteni ja tyytyväisyyteni katosi?

Haluan yhtäkkiä vimmatusti asioita, joita minulla ei ole varaa hankkia. Alan harmitella sitä, että minusta ei tullutkaan määrätietoista business-haukkaa, joka olisi osannut pelata korttinsa paremmin, ja kartuttanut tähän mennessä riittävästi maallista mammonaa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Olen ärtynyt ja kateellinen.

Saavun kadunkulmaan odottamaan jalankulkijoille suunnattua vihreää valoa. Havaitsen vierelläni kerjäläisen maassa istumassa, pieni kuppi kädessään. Olen yhtäkkiä vaivaantunut ja neuvoton. Kerjäläisen elämän todellisuus iskeytyy silmieni eteen. Hän istuu siinä kenties joka päivä saadakseen hyvällä tuurilla vain pari lanttia perheensä elättämiseen. Häntä katsotaan halveksuen ja hänen kerjäämistään pidetään ärsyttävänä.

Kuitenkin hän on ihminen, jolle kuuluisi samat elämisen perusoikeudet kuin meille muillekin. Miksi hän ei voi koskaan saada enempää? Miksi sitten minä, hänen näkökulmastaan yltäkylläisyydessä elävä, kaiken tarpeellisen ja monen tarpeettoman tavaran omistava kansalainen ansaitsisin saada itselleni vielä enemmän?

En saa näkymää kerjäläisestä pois mielestäni. Se vaivaa minua monta päivää. Tajuan olevani ahne, kiittämätön ja turhamainen. Ymmärrän vasta nyt, miten täynnä ajatusmaailmani on mammonan valtaa. Kyse ei ole pohjimmiltaan rahapussini paksuudesta, vaan salakavalasti minuun tarttuneesta rakkaudesta tähän näkyvään maailmaan. Rakkaudesta, joka ilmenee milloin haluna kuluttaa, milloin sellaisena saituutena, joka ohjaa ne pienimmätkin rahavirrat vain omaan pussiinsa.

Lomareissuni on ohi, mutta olen jäänyt ajatusteni kanssa matkalle. Kuinka paljon ihminen tarvitsee elääkseen ja kuinka paljon ollakseen onnellinen?

Raamatussa (1. Tim. 6: 8) sanotaan, että "kun meillä on elatus ja vaatteet, tyytykäämme niihin". Voi, miten paljon enemmän ahneuden kanssa kamppaileva mieleni hamuaakaan, ja miten harvoin se osaa olla levollisen tyytyväinen ja kiitollinen omistamastaan.

Kuulin muutama päivä sitten tällaisen ajatuksen: "Kuvittele, että menettäisit yhtäkkiä kaiken, ja että hetken päästä saisitkin sen takaisin." Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Minut se herättää tajuamaan sen, mistä kaikesta saan olla juuri nyt kiitollinen.

"...suuri voitto onkin Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa", toteaa Paavali (1. Tim. 6: 6). Nii-in. Mikä rikkaus tässä ajatuksessa onkaan kätkettynä. Tiedän kokemuksesta, että tyytymättömyys tuo mukanaan tappiomielialan. Jeesus tarjoaa meille kuitenkin toisenlaista tietä. Tietä, jossa usko, tyytyväisyys ja voitto kulkevat käsi kädessä. Riittääkö se minulle?

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Suljetun oven takana

Se tunne, kun olet kovalla tohinalla menossa ostoksille, tartut ovenkahvaan, kiskaiset sitä, ja huomaat oven olevan tiukasti lukossa. Apteekki on kiinni, kauppa on suljettu ja edessä on monta pyhäpäivää. Ei auta kiukuttelu, ei kahvan tempominen. Ovi on ja pysyy kiinni. On odotettava.

Elämässä on paljon asioita, joiden toteutumista on odotettava. Kaikki alkaa siitä ajatuksesta, että haluan hankkia, tehdä tai saavuttaa jonkin asian. Teen asian edellyttämät valmistelut omalta osaltani, kuten haen työtä, alan säästää rahaa, opiskelen tai muuta sellaista. Odottaminen on usein silti aikaa, jolloin kaikki tuntuu pysähtyvän. Varsinkin, kun koen olevani valmis uuteen, mutta olosuhteiden pakosta se viimeinen ovi pysyy suljettuna. Minuutti tuntuu tunnilta ja kuukausi vuodelta. Se on usein aikaa, jolloin tuntuu, kuin olisin ahtaassa tuulikaapissa odottamassa sisäänpääsyä. Välillä koputan ovea asiallisen rauhallisesti ja välillä taon sitä itkunsekaisella ja turhautuneella mielellä. En osaa vain odottaa ja luovuttaa, vaan väsytän itseni, kun toivottua vastausta ei tule, ja ovi pysyy suljettuna. Takana oleva ovi on jo kiinni, mutta eteenkään en pääse.


"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Psalmit 42: 12)

Olen elämässäni joutunut seisahtumaan kuvainnollisessa tuulikaapissani olevan peilin ääreen, kun ovi, jonka aukeamista olen odottanut, on pysynyt suljettuna. Vaikka olen ajatellut olevani valmis uuteen, peili on näyttänyt, että jotain olennaista on vielä minussa kesken, tai Jumalan aika ei ole vielä tullut, ja siksi ovi pysyy suljettuna. En ehkä ole vielä valmis luopumaan omasta yrityksestäni avata ovea, ja luovuttaa asiaa täysimääräisesti Jumalan hoidettavaksi Hänen aikataulussaan. Miksi olet niin ääneti, Jumala?

"Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." (Sefanja 3: 17)

Raamattu toimii peilinäni, kun seison suljetun oven takana tuulikaapissani. Tekee kipeää laittaa pois asioita, joita Raamattu osoittaa löytyvän minun sydämestäni. Ne eivät ole niinkään ulkoisia tekijöitä, vaan sydämen ylpeyden aiheuttamia oireita, joihin haluaisin minulla olevan oikeus. Kateus niitä kohtaan, joiden ovi on jo auennut, syytösmieli Jumalaa tai ihmisiä kohtaan tai itsesääli, jonka lonkeroihin kietoutuessani katselen maailmaa vain omasta näkökulmastani. Suljetun oven takana minusta palaa pois asia kerrallaan.

"…että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan" (1. Piet. 1: 7)

Aikanaan ovi aukeaa ja ovesta sisään kävelee vähemmän itseään täynnä oleva ihminen, jonka elämän tuhkasta on alkanut hiljalleen versoa jotain uutta ja kaunista.

”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea…” (Ilm. 3: 8)

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?" (Jes. 43: 18-19)


perjantai 29. toukokuuta 2015

Kiitoksen aika


Kaikki päivän aikana saamani kiitokset ja kohteliaisuudet ovat kuin kauniita ruusuja kädessäni. Ihania nähdä ja niin kauniita katsella, Tänä iltana tahdon ojentaa tämän kimpun takaisin sinulle Jeesus. Tiedostan, että tämä kaikki hyvyys on tullut sinulta. Kiitos <3


Kiitos myös jokaiselle uudelle ystävälle, pienelle ja suurelle. Olen onnellinen, että tiemme kohtasivat ja saimme kulkea hetken matkaa yhdessä. Elämäni on rikkaampaa, koska sain tutustua teihin <3

perjantai 23. tammikuuta 2015

Reikä hampaassa

Hammaslääkärissä käymisestä oli ehtinyt vierähtää jo tovi jos toinenkin, kun tajusin, että olisi aika käydä tarkistuttamassa hampaat. Kun hampaissa ei ollut oireita, asia lykkääntyi lykkääntymistään, kunnes huomasin eräässä hampaassani reiän. Silloin päätin, että nyt se aika on varattava ja tartuin luuriin.

Sain ajan puolentoista kuukauden päähän ja hammastarkastuksen odotus alkoi. Lapsuuden lukuisat ikävät hammaslääkärimuistot tuoreessa muistissani alkoi jännitys odotuksen jatkuessa myös kasvaa yhä suurempiin mittoihinsa. Pelonsekaisesta odotuksesta irti päästäkseni kiirehdin hammaslääkäriin pääsyä ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi peruutusajan ottajaksi pienelläkin varoitusajalla.

Odotin päiviä puhelinta silmäillen. Ei soittoa.

Eräänä päivänä jouduin laittamaan puhelimeni äänettömälle hetkeksi lapsen kerhon vuoksi, ja sillä aikaa tuli soitto! Vain 15 minuuttia myöhemmin huomasin soiton ja takaisin rimpauttaessani aika olikin jo mennyt.

Kului päiviä ja taas päiviä. Ei soittoa.

Lähdin sukuloimaan satojen kilometrien päähän muutamaksi päiväksi ja silloin alkoi tulla soittoja! Aikoja oli tarjolla useampikin, mutta 15 minuutin varoitusajalla ei hammaslääkäriin voitu tietenkään lähteä.

Odotus jatkui ja viimein oli oikea, virallinen hammaslääkärissäkäyntipäiväni. Menin jännittyneenä odotustilaan jo hyvissä ajoin. Ketään muita ei ollut paikalla. Pikku hiljaa odotushuone täyttyi ihmisistä ja kello löi kahdeksan.

Kaikki muut huudettiin sisään paitsi minut! Jäin yhä odottamaan.

Viimein käytävältä tuli hoitaja, joka kysyi nimeäni ja pyysi minua saapumaan sisään. Odotus päättyi. Jos jotain opin viimeisen puolentoista kuukauden aikana, niin sen, että odottavan aika on pitkä, ja että stressaamalla odottaminen ei auta asiaa pätkän vertaa. Päinvastoin. Stressauksen takia monta päivän pientä iloa jäi ehkä huomaamatta.

Tulihan se hammaskin lopulta korjattua ja myönnän nyt, että pelkokin osoittautui turhaksi.