Pese, kuori, pilko, keitä.
Suikaloi, paista, kiehauta. Viruta, halkaise, siivuta. Mausta, sekoita,
tarkista maku. Tarjoile. Siinähän sitä taas vierähti tunti ruuanlaitossa, kun
teit terveellistä, maukasta ja monipuolista kotiruokaa. Kun ruoka siirtyy
lautasilta suihin ja sitä myötä vatsoihin sujuvasti, on ruuanlaittaja
kiitoksensa saanut, ja syöjät tulleet ravittua. Jos taas tämä huolella
valmistettu ape joutuu epäluuloisen ja kronkelin arvosteluraadin haarukoihin
pyörimään, ja lautaselta katoavat vain parhaat palat, tuntuu koko ruuan eteen
tehty vaivannäkö hukkaan heitetyltä ajalta. Idea monipuolisesta ruuasta toimi lautaselle
asti, mutta syöjän syödessä valikoiden, jäi monipuolisuus ja terveellisyys hänen
kohdallaan toteutumatta.
”Poimi rusinat pullasta” tai
”kuori kermat viilin pinnalta” -asenne vaikuttaa joka elämänalueellamme, niin
perin mukavuudenhaluisia kuin olemme. Edut houkuttelevat enemmän kuin vastuu,
mutta useinkaan niitä ei voi erottaa toisistaan.
Haluaisimme valikoida rusinat
pullasta myös oman elämämme ja ikuisuuskohtalomme suhteen. Haluaisimme elää
hyvän, itseämme miellyttävän elämän, tehdä mitä haluamme ja saada lopulta
palkinnoksi taivaan ihanuuden. Kristillisyyden nimellä kulkeva valetodellisuus
on saanut meidät, länsimaisen hyvinvoinnin keskellä elävät ihmiset
harhautettua, kun olemme halunneet evääksemme tuota kompromissievankeliumin
hattaraa, jossa musta ei ole mustaa, eikä valkoinen valkoista. Totuus pyhästä
Jumalasta ja syntisestä ihmisestä on häivytetty epämääräiseen ja ympäripyöreään
utuun, jolloin ihminen ei enää tiedosta olevansa syntinen ja tarvitsevansa
armahdusta. Tämä kaikki vain siksi, ettemme vain olisi ketään kohtaan
suvaitsemattomia tai ettemme menettäisi mainettamme toisten silmissä.
Mikä meitä vaivaa?
Suomi tarvitsee sopivan suolaista ja
rukiista, 100 prosenttista ”täysevankeliumia”, sitä ”hullutuksena” pidettyä
totuutta Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan, mikä on mitä mahtavin
pelastussanoma meille poloisille, jotka ajelehdimme elämän merellä ja ennen pitkää
hukumme, jos emme tartu pelastajan käteen!
Raamatussa sanotaan: "Sillä
sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille,
jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” ja ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta,
maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi
saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1. Kor. 1:
18, 21).
Jos Jumala olisi halunnut
pelastaa meidät viisautemme tai hyvien ansioidemme perusteella, olisivat asiat
meillä todella huonolla tolalla ja meillä ei olisi mitään mahdollisuutta ostaa
niillä paikkaa taivaassa. Jumalan absoluuttisen pyhyyden ja viisauden rinnalla
JOKAISEN ihmisen ansiot kutistuvat olemattomiin. Jumala tiesi, ettemme pysty
elämään synnitöntä elämää ja siksi Hän lähetti Jeesuksen, joka kärsi
rangaistuksen synneistämme meidän puolestamme. Ottamalla uskon Jeesukseen todesta,
pelastamme sielumme ikuisesta kadotuksesta. Vaikka tästä harvoin enää puhutaan, on meidän välttämätöntä ymmärtää, että synti tappaa! Ilman uskoa Jeesukseen, ilman tuota syntien sovitusta ihminen joutuu kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta ja Hänen hyvyydestään!
Jumala on antanut meille
terveelliset eväät Raamatun sanassa. Sana on yhtä aikaa makea, suolainen,
tulinen, hapan ja kirpeäkin, ja se on tarkoitettu nautittavaksi kokonaan, ei
vain kuorien kermat eli itselle sopivat ohjeet sen pinnalta. Raamatun sana
sisältää ne ainekset, jotka syömällä ihminen tulee tuntemaan Jumalan ja Hänen
tahtonsa ja pelastuksen Jeesuksessa. Jumalan tahto on, että ihan jokainen ihminen pelastuisi: sinä ja minä mukaan lukien! Hän haluaa olla aina meidän kanssamme. Nyt ja ikuisuudessa!
Syntien sovitus tulee lahjana armosta: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. (San. 28: 13-14.)"
Raamattu ei ole vain hyvien elämänohjeiden
eepos, vaan siinä on ELÄMÄ. Emmehän tyydy enää napostelemaan rusinoita pullasta
ja elämään hengellisessä puutostilassa? Emmehän tyydy vaihtamaan Jumalan antamaa ikuista elämää toisarvoisiin, ajallisiin asioihin?
Ruoka on katettuna eteemme. Käydään
syömään!
Sirpa Haataja
(Teksti vuodelta 2013, päivitetty 2021)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti