lauantai 24. marraskuuta 2018

Pohjoisen pimeys ja valo


Keskitalvella pohjoinen luonto nukkuu. Se lepää hiljaisena untuvaisen lumipeitteen alla pimeydessä. Ainoastaan tuokion viivähtävä päivänvalo saa sen hetkeksi hereille. Pian valo kuitenkin häviää pimeyden palatessa talvisten metsämaiden ylle, ja luonto vaipuu jälleen uneen.

Talven kaamos saa myös meidät, pohjolan asukkaat väsymään. Unentarpeemme kasvaa ja tuntuu, että pitkän yöunenkin jälkeen täytyy nukkua päiväunet, jotta jaksaisi pysytellä valveilla iltaan saakka. 

Osa ihmisistä kokee pimeän vuodenajan pelottavana. Heille kävely hämärällä metsäpolulla on kammottava ajatus siksi, että he kokevat itsensä avuttomiksi, koska eivät näe mahdollisia vaaroja. Toiset taas tuntevat olonsa turvalliseksi, koska kukaan ei näe heitä pimeässä. 

Kaamoksen aikaan ihmiset sulkeutuvat koteihinsa ja viettävät enemmän aikaa itsekseen. Tällöin moni vakavoituu, kääntyy sisäänpäin ja alkaa pohtia elämäänsä syvällisesti. Monet kyllästyvät ja masentuvat, eivätkä näe valoa sen enempää omassa elämässään kuin ulkonakaan. Heitä saattaa ahdistaa se, etteivät he kerkiä tehdä kaikkea lyhyen päivän aikana.

Kevättalvella pimeys alkaa vihdoin hellittää. Pitenevät päivät, auringon valo ja toivo lähestyvästä kesästä saa hymyn karehtimaan useimpien kasvoilla, vaikka pakkanen vielä nipisteleekin poskipäitä. Ihmiset alkavat liikkua enemmän ja he tapaavat toisiaan yhä useammin. Ikkunoista tulvii sisään valoa, joka paljastaa ilmassa leijuvan pölyn. Pian pihoille ilmestyy ihmisiä mattopiiskoineen. Kevätsiivous alkaa.

Valo saa ihmisissä ihmeitä aikaan. Unentarve vähenee ja ihmiset virkistyvät. Päivien pidentyessä aikaa tuntuu jäävän myös uusille harrastuksille. Valoisuus saavuttaa huippunsa juhannuksena, jolloin pimeä ei tule ollenkaan. Tällöin pohjoinen maamme juhlistaa yötöntä yötä lukuisin tapahtumin. Valoisassa juhannusyössä ei uni tule kenellekkään silmään - eikä tarvitsekaan, sillä juuri tällaisena hetkenä auringin valo säilötään mieleen, jossa se valaisee myös niinä pohjoisen pimeimpinä talvipäivinä.

Kirjoitelmani vuodelta 1997

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti