Elämä on ainutkertainen matka. Synnymme,
kasvamme, vanhenemme ja lopulta kuolemme. Keräämme mukaamme matkan varrelta
monta muistoa, opetusta, saavutusta, tavaraa ja aarretta. Näistä asioista on
matkallamme hyötyä, mutta kaikki tavara jää kuitenkin tänne, kun siirrymme
ajasta ikuisuuteen. On jotenkin hätkähdyttävää
ajatella, miten tyhjätaskuna jätämme kerran tämän ajan. Se tuntuu kolkolta.
Irti päästäminen on vaikeaa.
Raamatussa sanotaan: "Älkää
kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä
varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita
taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu
sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun
sydämesi." (Matt. 6: 19-21).
Yhtäkkiä ajateltuna edellä
mainittu Raamatunkohta taivaallisista aarteista saattaisi tarkoittaa sitä, että
ne rakkauden ja laupeuden teot, joita saamme Herran avulla täällä lähimmäisillemme
tehdä, muuttuvat taivaassa konkreettisiksi tavaroiksi, kultapokaaleiksi tai
mitaleiksi. Voin rehellisesti sanoa, että useimmiten minusta on motivoivampaa
koota materialistisia aarteita, kuten vaatteita ja tavaroita, jo tähän aikaan,
sen sijaan, että odottaisin tekemieni tekojen muuttuvan konkreettisiksi
tavaroiksi kerran taivaassa.
Mutta tarkoittiko Jeesus taivaan
aarteilla vain tätä? Uskon, että Jeesus tarkoitti taivaan aarteilla myös jotain
meille rakasta ja jo tässä ajassa hyvin konkreettista: nimittäin
perheenjäseniämme, sukulaisiamme ja ystäviämme! He ovat aarteita, joista
iloitsemme jo tässä ajassa, ja on mahdollista, että voimme saada heidät myös
kanssamme taivaaseen!
Kun ajattelemme uskon todeksi
elämistä kodin, sukulaisten, naapurien, ystävien ja seurakunnan keskellä tästä
näkökulmasta, nähden kaikki rakkaat ihmiset aarteina, jotka tahdomme saada mukanamme
myös taivaaseen, sytyttää se sydämemme uuteen rakkauteen ja paloon kertoa
Jeesuksesta, ja haluun antaa elämämme kokosydämisemmin Hänen käyttöönsä. Se on
meidän osuutemme taivaallisten aarteiden kokoamisessa. Jumala huolehtii
lopusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti