Surujen kuningas

Ajoittain omassa tai läheisteni elämänpiirissä on koettelemusten ja surujen aikoja. Takaiskujen sattuessa mietin usein, miksi asiat tapahtuvat ja mitä niille voisi tehdä. Inhimillisiksi mahdottomuuksiksi paisuneiden tilanteiden keskellä olen lukenut itselleni ääneen Luukkaan evankeliumin luvusta 18 ja jakeesta 27 kohdan, jossa sanotaan: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".

Eteen tulleet koettelemukset ovat vieneet minut yhä uudelleen ja uudelleen rukoilemaan ja etsimään Jumalan voiman ilmestymistä. Sitä voimaa, joka halkaisi Punaisen meren ja sai tulen leimahtamaan Elian alttarille osoittaen, kuka on tosi Jumala. Sitä samaa voimaa, joka paransi sairaat ja herätti kuolleet, ja sai kristittyjä vainoavan Saulin sydämen muuttumaan ja ilosanoman Jeesuksesta leviämään räjähdysmäisellä vauhdilla. Nämä Jumalan voiman vahvat ilmenemismuodot ovat olleet sydämeni rukouksen kohteena ja olen hiljaa ihmetellyt, missä tuo Jumala voima on?

Luin hiljattain lapsilleni Raamatunkertomuksia Ikuisten kertomusten kirjasarjasta. Olimme käyneet viimeisten viikkojen aikana läpi Jeesuksen ihmeteot, sairaiden parantamisen ja kuolleiden herättämisen. Pyhä Henki alkoi opettaa sydämelleni Jumalan voiman ilmenemismuodoista uudella tavalla, kun aloin lukea lapsilleni kertomuksia Jeesuksesta surujen kuninkaana.

Jeesus, joka ihmettelevien kansanjoukkojen ympäröimänä kulki paikasta toiseen osoittaen teoillaan Jumalan voimaa, jäi kärsimysten tielle astuessaan aivan yksin. Kansanjoukot hävisivät, läheisistä ystävistä yksi kavalsi Hänet ja toinen kielsi tuntevansa Hänet. Kahdentoista luottoystävän joukko katosi kuin tuhka tuuleen turvatakseen oman selustansa, kun Jeesus otettiin kiinni - sillä hetkellä, kun heidän ystävästään tuli kipujen mies ja sairauden tuttava.

Inhimillisin silmin katsottuna Jeesuksen elämässä vaikuttanut Jumalan ihmeitä tekevä voima näytti yhtäkkiä kadonneen. Papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat, jotka eivät sinänsä voineet kiistää Jeesuksen tehneen ihmeitä, pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'." (Matt. 27: 42-43).

Jeesus olisi voinut koska tahansa pyytää Isäänsä lähettämään itselleen avuksi ”enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26: 53), mutta täysin vapaaehtoisesti Hän "antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan" (Jes. 53: 12). Opetuslapsetkin varmasti odottivat Jeesuksen käyttävän Jumalan voimaa vapautuakseen itse kärsimysten tiestä, koska he tiesivät sen olevan Hänelle mahdollista. Kuitenkaan Jeesus ei käyttänyt Jumalan voimaa koskaan omaksi hyväkseen, vaan häntä piinattaessa ”hän alistui siihen eikä suutansa avannut" (Jes. 53: 7).

Tämän maailman antama palkka epäitsekkäästi ja muita palvellen eläneelle Jeesukselle oli se, että " hänet luettiin pahantekijäin joukkoon" ja "hän kantoi monien synnit (Jes. 53: 12), vaikka "hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa" (Jes. 53: 9).

Kaiken tämän epäoikeudenmukaisuuden keskellä tuo surujen kuningas, Jeesus, vieläpä "rukoili pahantekijäin puolesta" (Jes. 53: 12) sanoen: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" (Luuk. 23: 34).¨

Vaikka Jumalan voima ei Jeesuksen kärsimyksen tiellä ilmestynyt kuluttavana tulena hävittämään Jeesuksen pilkkaajia tai parantanut Jeesukseen lyötyjä haavoja, ilmeni tuo sama majesteettinen voima tällä kertaa toisella tavalla: se tuli Jeesukselle voimaksi vastustaa syntiä, olla kuuliainen Isän tahdolle ja kantaa runsaasti Hengen Hedelmää. 

Tämänkaltainen voiman ilmeneminen tapahtui myös Jeesuksen työn alkutaipaleella, Hänen ollessaan täynnä Pyhää Henkeä erämaassa, jossa sielunvihollinen yritti saattaa hänet lankeamaan kiusauksiin. Jumalan voimassa Jeesus pystyi vastustamaan kiusauksia. Jumalan voimassa Jeesus teki ihmetekonsa ja Jumalan voimassa Hän saattoi tyhjentää itsensä kaikista omista pyyteistään ja käydä kuolemaan ristille pahaintekijäin puolesta.

Ihminen on nykypäivään mennessä pystynyt keksimään monenlaisia tekniikoita ja laitteita, joilla hän voi suojata ja pelastaa itsensä ympäristössä vaanivista vaaroista. Samalla nykyajan ihminen – moni uskovakin - on ylpeydessään tullut kyyniseksi ihmeille ja Jumalan voimalle. Jumalan tekemät ihmeteot herättelevät toisia ihmisiä, mutta eivät kaikkia. Saatamme iloita tänään sairaan paranemisesta, mutta huomenna jo epäillä, oliko paraneminen aito ihme, vai oliko se sittenkin osaavan lääkärikunnan ja pitkälle kehitettyjen lääkkeiden ansiota. Kunniaa tapahtuneesta ei aina suoda Hänelle, jolle se kuuluu.

Jumalan voima ei ole hävinnyt keskuudestamme mihinkään, koska Jeesuksessa "asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol. 2. 9,) ja koska "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." (Heb. 13: 8). Sama Jumalan voima, joka halkaisi kerran Punaisen meren, vaikuttaa Jeesukseen uskovassa ihmisessä moninaisin, Jumalan valitsemin tavoin, kun vain itse pysymme kuin oksat kiinni viinipuussa, Jeesuksessa.

Jo se, että elämän taisteluiden, sairauksien ja vastoinkäymisten keskellä elävä uskova yhä avaa suunsa kiittämään Jeesusta pelastuksesta, on osoitus Jumalan suuren voiman toiminnasta. Se, että uskova jaksaa rakkauden motivoimana vuodesta toiseen auttaa ja palvella lähimmäisiään tai vaikkapa seurakuntaansa ilman kiitosta tai täällä ajassa saatua palkkaa, on Jumalan voiman aikaansaannosta. Tai kun loukattu uskova antaa sydämestään anteeksi ja ei antaudu arvostelemaan toista ihmistä, vaikka muut ympärillä niin tekisivätkin.

Olipa kyse voimallisista teoista ja ihmeistä, voimasta vastustaa syntiä tai siitä, että elämämme oksa kantaa Hengen hedelmää, on ilmeistä, että kaiken tämän saa aikaan Jumalan väkevä voima ja persoona, Pyhä Henki. Ehkäpä yksi suurimpia ja puhuttelevimpia ihmeitä meidän aikakaudellamme ja elämänpiirissämme on se, että löytyy vielä niitä ihmisiä, jotka seuraavat Jeesusta ja kantavat – joskus tietämättäänkin - hyvää Hengen Hedelmää elämänsä vastoinkäymisistä ja taisteluista huolimatta. Kunnian saa tällöin voiman antaja ja lähde: Väkevä Jumala.