Räjähdysvaara

Olin aikanaan kesätöissä kaupan hedelmä-vihannes -osastolla. Tehtäviini kuului hyllyjen lastauksen lisäksi vesimelonien viipalointi ja kelmutus. Erään kerran nostin työpöydälle komean vesimelonin aloittaakseni sen viipaloinnin. Alkaessani viipaloida hedelmää tapahtui jotain odottamatonta: vesimeloni ”räjähti” ja alkoi syöstä viilloskohdasta hapanta, punaista sakkaa yltympäri huonetta. 

Työpöytä ja koko huone minut mukaan lukien saivat osansa ryöpystä, kun arvaamaton hedelmä suihkutti pahentuneen sisuksensa ulos. Suihku jatkui siihen asti, kun melonin sisus oli tyhjentynyt ja jäljellä oli vain komea kuori. Tuo yksilö ei koskaan päätynyt kaupan hyllylle, vaan episodin jälkeen kuoret heitettiin roskikseen ja roiskeet putsattiin pois. Kokeneempi hedelmien myyjä tiesi kertoa, että tällä tavoin käyttäytyvät vesimelonit ovat jossain vaiheessa kuljetusta saaneet kolhuja, jolloin niiden sisus on alkanut pilaantua. Vaikka mitään ei näy päällepäin, on melonin sisäinen paine kasvanut jo kohtuuttoman suureksi, jolloin yksi viilto kuoreen riittää aiheuttamaan purkauksen.

Tämä kasvikunnan esimerkki on minusta hyvä vertauskuva meidän inhimillisestä luonnostamme. Kun elämässä tulee kolhuja ja loukkauksia, alkaa usein sisimmässämme tapahtua asteittaista happanemista. Kun tulemme loukatuksi ja kipu on kova, kiertävät loukkaamiseen liittyvät asiat yhä uudelleen mielessämme ja ne alkavat hapattaa koko sielun maisemaa. Loukkaajan edesottamukset ovat oman kipumme takia suurennuslasin alla, ja uudet havainnot loukanneen henkilön vastenmielisyydestä uppoavat sisimmässä kuohuvaan keitoksen mausteiksi kuin voi kuumaan kalakeittoon.

Niin monen upean kuoren sisällä kiehuu. On vain ajan kysymys, koska tulee se ”viimeinen tikki”, kuoren lävistävä sana, joka saa meidät räjähtämään ja syöksemään vuosikausia muhineen katkeruutemme ympärillä olevien päälle. Rajusta purkauksesta huolimatta loukkaukset ovat usein lujassa sisimmässämme, ja muodostavat sisimmässämme jatkuvasti uutta keitosta, ellei niitä sieltä lopullisesti poisteta. Monestiko sinä olet saanut päällesi tuota ”katkeruuden soppaa”, jota yllättäen kimpaantunut kanssamatkaaja on päällesi ryöpsäyttänyt? Oletko kenties itse kuin tuo vesimeloni, joka on räjähtämäisillään loukkausten, mitätöinnin ja katkeruuden muodostaman paineen takia?

Eräässä sanonnassa on todettu, että vaikean ihmisen kohdatessasi kohtaat usein paljon kärsineen ihmisen. Sanaisen arkkunsa räjähdysmäisesti tyhjentänyt voi kokea olonsa hetkellisesti helpottavan, mutta kysymys kuuluu: kuka siivoaa sotkun ja kerää talteen kuoren palaset? Kun episodi on ohi, kumisevat rikkinäiset sielun kuoret tyhjyyttään ja ihmiset ympäriltä ovat kaikonneet. Kukapa vielä haluaisi auttaa ja lähestyä tuota vaikeaa ihmistä ja asettaa näin itsensä vapaaehtoisesti veitsenheittäjän maalitauluksi?

Jumalan poika Jeesus valitsi tulla meidän riitelevien, katkerien, omahyväisten, kiittämättömien ja Jumalan hyvää tahtoa vastaan rikkovien ihmisten keskelle. Hän suostui kärsimään kaiken pilkan ja ruoskaniskut ja jopa kuolemaan puolestamme katkeroitumatta, vaikka hänen päälleen syöstiin koko ihmiskunnan viha ja katkeruus. Jeesus näytti meille, mitä Jumalan anteeksianto ja täydellinen rakkaus. Se on jotain niin rajatonta ja suurta, ettei se mahdu minun ymmärrykseeni!

Raamatun mukaan katkeruus ja sen aikaansaama itsesääli eivät ole Jumalan mielen mukaisia sydämen tiloja, vaan niillä on seurauksensa. Raamatussa sanotaan: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6: 14-15).  Pallo on heitetty meille!

Katkeruuden kierteen poistamiseksi on annettu avain: tahtomaailmassa tehty päätös antaa anteeksi. Helppoa ja kivutonta se ei varmasti ikinä ole, mutta Jumala on sanassaan luvannut: "Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." (Hes. 36: 26-27).

Herra vaikuttakoon Pyhän Henkensä kautta ennen kaikkea minussa, että anteeksiantava mieli saisi yhä enemmän sijaa päivittäisessä elämässäni.