Siitä on kauan, kun ei ollut sinun tietäsi ja minun tietäni. Oli vain meidän
polkumme ja yhteinen sydämemme. Hehkuimme palavina kekäleinä samassa nuotiossa,
elävän Jumalan sytyttämissä liekeissä.
Tuli aika, jolloin väliimme iskeytyi kiila, siirtäen
meidät kauemmaksi toisistamme. Sinä suljit oven etkä enää palannutkaan. Ehkä
aioit vielä tulla, mutta kaikki elämän vaatimukset kuluttivat voimavarasi
tyhjiin. Et enää jaksanut tulla antamaan panostasi, mutta et rohjennut tulla
vain olemaan; hauraana ja tarvitsevana.
Ehkä jättäydyit pois, kun paikka, jossa ennen
parannuttiin, muuttuikin taistelutantereeksi ja tuli nuotiossa alkoi hiipua.
Kylmyys tunkeutui huoneisiin ja sinä lähdit etsimään lämpöä muualta.
Saatoit myös olla se, joka et hyvinä päivinäsi
ymmärtänyt, mitä todella omistit. Lämpö ja nuotion palo tulivat niin tutuiksi,
että pidit niitä itsestään selvinä. Aloit tähyillä uusiin maisemiin, koska
luottavaisena kuvittelit, että voi hehkua ilman nuotiotakin, ja jakaa sydämesi
eri puolille siltikään sammumatta.
Näit niin paljon saavutettavaa nuotion ulkopuolella ja
lähdit sitä tavoittamaan. Tuo kaikki muu vei pian sinun aikasi, ajatuksesi ja
tahtomaailmasi tehden sinusta haalean, sammuneen hiilen.
Minäkin olen käynyt oman tieni. Kuvitellut jaksavani ja
silti uupunut. Puhunut yhteyden puolesta, mutta loukkauksen kiilan iskeydyttyä
vetäytynyt sivuun katkeruuden hyökyaallon pyyhkäistessä ylitseni. Olen luullut
seisovani pystyssä ja silti niin usein kaatunut.
Nuotion laidalta, oman vajavaisuuteni varjosta olen
Jumalan armosta saanut silti aina uudelleen nousta ja palata takaisin nuotioon. Tiedän, että tuli nuotiossa ei ole koskaan
sammunut.
Hiipuneet kekäleet kutsutaan takaisin. Tuli polttaa
pois jaetun sydämen tahrat, saa aikaan anteeksiantavan mielen ja sytyttää
sammuneet hiilet ensirakkauden roihuun. Jokaisella kekäleellä on paikkansa
nuotiossa. Niin on myös jokaisella jäsenellä paikkansa seurakunnassa, elävän
Jumalan tulen palossa. Tulen sytyttäjä Jeesus kutsuu sinua takaisin lähelleen.
Rakas sisareni ja veljeni, palaa palamaan!
-----------------------------------
"Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin
tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät
suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa
upottaa." (K.V. 8:6-7)
"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle;
ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt." (Luuk. 12: 49)
"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä
palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä
ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos." (Ilm. 3:
15-16)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti