sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Palaa palamaan


Siitä on kauan, kun ei ollut sinun tietäsi ja minun tietäni. Oli vain meidän polkumme ja yhteinen sydämemme. Hehkuimme palavina kekäleinä samassa nuotiossa, elävän Jumalan sytyttämissä liekeissä.

Tuli aika, jolloin väliimme iskeytyi kiila, siirtäen meidät kauemmaksi toisistamme. Sinä suljit oven etkä enää palannutkaan. Ehkä aioit vielä tulla, mutta kaikki elämän vaatimukset kuluttivat voimavarasi tyhjiin. Et enää jaksanut tulla antamaan panostasi, mutta et rohjennut tulla vain olemaan; hauraana ja tarvitsevana.

Ehkä jättäydyit pois, kun paikka, jossa ennen parannuttiin, muuttuikin taistelutantereeksi ja tuli nuotiossa alkoi hiipua. Kylmyys tunkeutui huoneisiin ja sinä lähdit etsimään lämpöä muualta.

Saatoit myös olla se, joka et hyvinä päivinäsi ymmärtänyt, mitä todella omistit. Lämpö ja nuotion palo tulivat niin tutuiksi, että pidit niitä itsestään selvinä. Aloit tähyillä uusiin maisemiin, koska luottavaisena kuvittelit, että voi hehkua ilman nuotiotakin, ja jakaa sydämesi eri puolille siltikään sammumatta.

Näit niin paljon saavutettavaa nuotion ulkopuolella ja lähdit sitä tavoittamaan. Tuo kaikki muu vei pian sinun aikasi, ajatuksesi ja tahtomaailmasi tehden sinusta haalean, sammuneen hiilen.

Minäkin olen käynyt oman tieni. Kuvitellut jaksavani ja silti uupunut. Puhunut yhteyden puolesta, mutta loukkauksen kiilan iskeydyttyä vetäytynyt sivuun katkeruuden hyökyaallon pyyhkäistessä ylitseni. Olen luullut seisovani pystyssä ja silti niin usein kaatunut.

Nuotion laidalta, oman vajavaisuuteni varjosta olen Jumalan armosta saanut silti aina uudelleen nousta ja palata takaisin nuotioon.  Tiedän, että tuli nuotiossa ei ole koskaan sammunut.

Hiipuneet kekäleet kutsutaan takaisin. Tuli polttaa pois jaetun sydämen tahrat, saa aikaan anteeksiantavan mielen ja sytyttää sammuneet hiilet ensirakkauden roihuun. Jokaisella kekäleellä on paikkansa nuotiossa. Niin on myös jokaisella jäsenellä paikkansa seurakunnassa, elävän Jumalan tulen palossa. Tulen sytyttäjä Jeesus kutsuu sinua takaisin lähelleen. Rakas sisareni ja veljeni, palaa palamaan!

-----------------------------------

"Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa." (K.V. 8:6-7)

"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt." (Luuk. 12: 49)

"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos." (Ilm. 3: 15-16)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti