torstai 11. lokakuuta 2012

Elävä Jumala

Usein kuulen, kuinka minut kategorisoidaan uskonnolliseksi ihmiseksi. Tiesitkö, että haluan olla kaikkea muuta kuin ”uskonnollinen”!

Loksahtiko suusi nyt auki? Mitä se nyt oikein puhuu?

Kyllä. Vihaan uskonnollisuutta, mutta rakastan Jeesusta! Jos olet nyt jo täysin ymmällä siitä, mitä tällä ajan takaa, anna minun valottaa asiaa hiukan.

Uskonnollisuus on kuoret vailla todellista uskoa ja elämää. Uskonnollisuus on kahleilla kiinnitetty pallo jalassa, joka orjuuttaa ihmisen suorittamaan uskonnollisia tekoja verenmaku suussa, ja täyttämään pykäliä ilman sydämen tasolta lähtevää nöyryyttä ja muutosta. Se on usein epäuskoista ja tekopyhää touhua, joka RAJOITTAA elävän Jumalan mahdollisuuksia toimia keskuudessamme. Uskonnollisuus korottaa ihmisen omia tekoja ja erinomaisuutta, kaavoja ja ponnistuksia, ja lopulta estää ihmisen aidon yhteyden elävään Jumalaan. Se vaatii, ja tukee suorittajan omaa ylpeyttä onnistumisen jälkeen, ja ruoskii tätä epäonnistuneiden ponnistusten jälkeen.

Uskon elävään, todelliseen Jumalaan, Jeesukseen, joka seuraa elämääni, ja johon voin olla oikeasti yhteydessä. Hän on persoona, jonka läsnäolon voi aistia sen sijaan, että Hän olisi vain ikiaikainen maalaus kirkon katossa tai kauan sitten kuollut hahmo uskonnollisen kirjallisuuden lehdillä. Minun elävä Jumalani tekee yhä työtään tässä maailmassa muuttaen ihmisten elämiä, parantaen sairaita, herättäen kuolleita. Kysyt, miksei täällä Suomessa? Kyllä, Suomessakin. Tosin vahva uskonnollisuutemme ja toisaalta Jumalasta piittaamattomuutemme yhdistettynä suuren suureen epäuskoon rajoittaa elävän Jumalan toimintamahdollisuuksia keskuudessamme. Jumala ei tule elämäämme väkisin, sillä Raamatussa on lupaus: ”Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä” (Jaak. 4: 8). Marssijärjestys on siis tämä: meidän tulee tehdä aloite....ja uskoa!

Elävässä uskossa eläminen ei ole itsesäälin täyttämää ”minä pieni surkea maan matonen” -itkuvirren veisuuta, vaan syvää iloa siitä, että Jumala rakastaa minua puutteistani ja virheistäni huolimatta, ja tahtoo viedä minua yhä lähemmäs itseään, koska uskon Jeesukseen. Elävä usko ei käytä armoa häikäilemättömästi hyväksi, ja tee sen piikkiin kaikkea pahaa, vaan se on aralla tunnolla olemista ja elämistä, tilivälien pitämistä lyhyenä suuren Jumalan kanssa, joka seuraa elämäämme koko ajan.

Elävä Jumala tahtoo olla osa meidän ihmisten elämää joka ikinen päivä. Jeesus ei ole vain juhlapyhä-jumalaa, joka muistuu mieleen joulukirkon perinteikkäässä tunnelmassa ja häviää sitten mielestä arjen koittaessa. Hän ei ole myöskään sunnuntain jumalanpalvelusjumala, joka vedetään esiin kaapista sunnuntaijumalanpalveluksen ajaksi ja työnnetään sinne takaisin lopuksi viikkoa elääksemme itsekkäästi ja omahyväisesti välittämättä Hänen tahdostaan. Hän tahtoo tulla elämämme Herraksi, olla kanssamme joka ikinen päivä, ja tehdä meistä tahtonsa toteuttajia myös käytännössä. Jumala ei ole myöskään pelkkä apuautomaatti, jolta pyydetään apua vain ylitsepääsemättömien asioiden tullessa eteen, ja Hänet unohdetaan taas, kun elämässä koittaa helpompi vaihe.

Jumala on suuri, pyhä ja kunnioitettava. Hänellä ja vain Hänellä on käsissään meidän päiviemme mitta, ja Hänen suurin halunsa olisi pelastaa meistä jokainen luokseen taivaaseen! Ovi on Hänen puoleltaan avattu, meidän tehtäväksemme on astua ovesta sisään, eli tulla uskoon.

Minä en voi paukutella henkseleitäni suhteessa Jumalaan. Tiedän, että minunkin luonteeseeni on pesiytynyt tuo salakavala ylpeys, joka mieluummin keräisi kaiken kunnian itselleen ja jättäisi Jumalan toissijaiseksi elämässäni. Vaikka olen tullut uskoon, en ole immuuni uskonnollisuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan, vaan minunkin on syytä seurata vaikuttimiani ja ennen kaikkea sydämeni tilaa, jottei tuo kurja loinen saa ohjata elämääni. Olen keskeneräinen, mutta minun elävä Jumalani on täydellinen!

Loppukesästä Jeesukseen uskova perhetuttuni siirtyi täältä ajasta ikuisuuteen vaikean sairauden murtamana. Väsyneenä sairasvuoteellaan nukkunut matkaaja heräsi tovi ennen viimeistä hetkeään katsomaan jotain edessään näkyvää, joka sai hänen olemuksensa säteilemään. Tuttavani oli lähiomaisten nähden alkanut niin onnellisena kiittää Jeesusta, jonka näki tulevan häntä hakemaan. Lause jäi kesken, kun asukas lähti sairauden runtelemasta kehostaan uuteen asuinsijaan. Hänen uskonsa vaihtui elävän Jumalan näkemiseen.

1 kommentti: