sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Rusinat pullasta


Pese, kuori, pilko, keitä. Suikaloi, paista, kiehauta. Viruta, halkaise, siivuta. Mausta, sekoita, tarkista maku. Tarjoile. Siinähän sitä taas vierähti tunti ruuanlaitossa, kun teit terveellistä, maukasta ja monipuolista kotiruokaa. Kun ruoka siirtyy lautasilta suihin ja sitä myötä vatsoihin sujuvasti, on ruuanlaittaja kiitoksensa saanut, ja syöjät tulleet ravittua. Jos taas tämä huolella valmistettu ape joutuu epäluuloisen ja kronkelin arvosteluraadin haarukoihin pyörimään, ja lautaselta katoavat vain parhaat palat, tuntuu koko ruuan eteen tehty vaivannäkö hukkaan heitetyltä ajalta. Idea monipuolisesta ruuasta toimi lautaselle asti, mutta syöjän syödessä valikoiden, jäi monipuolisuus ja terveellisyys hänen kohdallaan toteutumatta.

”Poimi rusinat pullasta” tai ”kuori kermat viilin pinnalta” -asenne vaikuttaa joka elämänalueellamme, niin perin mukavuudenhaluisia kuin olemme. Edut houkuttelevat enemmän kuin vastuu, mutta useinkaan niitä ei voi erottaa toisistaan.

Haluaisimme valikoida rusinat pullasta myös oman elämämme ja ikuisuuskohtalomme suhteen. Haluaisimme elää hyvän, itseämme miellyttävän elämän, tehdä mitä haluamme ja saada lopulta palkinnoksi taivaan ihanuuden. Kristillisyyden nimellä kulkeva valetodellisuus on saanut meidät, länsimaisen hyvinvoinnin keskellä elävät ihmiset harhautettua, kun olemme halunneet evääksemme tuota kompromissievankeliumin hattaraa, jossa musta ei ole mustaa, eikä valkoinen valkoista. Totuus pyhästä Jumalasta ja syntisestä ihmisestä on häivytetty epämääräiseen ja ympäripyöreään utuun, jolloin ihminen ei enää tiedosta olevansa syntinen ja tarvitsevansa armahdusta. Tämä kaikki vain siksi, ettemme vain olisi ketään kohtaan suvaitsemattomia tai ettemme menettäisi mainettamme toisten silmissä.

Mikä meitä vaivaa?

Suomi tarvitsee suolaista ja rukiista, 100 prosenttista ”täysjyväevankeliumia”, sitä ”hullutuksena” pidettyä totuutta Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan, mikä on mitä mahtavin pelastussanoma meille poloisille, jotka ajelehdimme elämän merellä ja ennen pitkää hukumme, jos emme tartu pelastajan käteen!

Raamatussa sanotaan: "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” ja ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1. Kor. 1: 18, 21).

Jos Jumala olisi halunnut pelastaa meidät viisautemme tai hyvien ansioidemme perusteella, olisivat asiat meillä todella huonolla tolalla ja meillä ei olisi mitään mahdollisuutta ostaa niillä paikkaa taivaassa. Jumalan absoluuttisen pyhyyden ja viisauden rinnalla JOKAISEN ihmisen ansiot kutistuvat olemattomiin. Jumala tiesi, ettemme pysty elämään synnitöntä elämää ja siksi Hän lähetti Jeesuksen, joka kärsi rangaistuksen synneistämme meidän puolestamme. Ottamalla uskon Jeesukseen todesta, pelastamme sielumme ikuisesta kadotuksesta.

Jumala on antanut meille terveelliset eväät Raamatun sanassa. Sana on yhtä aikaa makea, suolainen, tulinen, hapan ja kirpeäkin, ja se on tarkoitettu nautittavaksi kokonaan, ei vain kuorien kermat eli itselle sopivat ohjeet sen pinnalta. Raamatun sana sisältää ne ainekset, jotka syömällä ihminen tulee tuntemaan Jumalan ja Hänen tahtonsa ja pelastuksen Jeesuksessa. 

Raamattu ei ole vain hyvien elämänohjeiden eepos, vaan siinä on ELÄMÄ. Emmehän tyydy enää napostelemaan rusinoita pullasta ja elämään hengellisessä puutostilassa? Ruoka on katettuna eteemme. Käydään syömään!  J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti