Turvapaikka

Lapsena näin painajaisunia karhuista ja koirista. Lähes metsän keskellä kun asuimme, kuulin joskus otsojen jättämistä jäljistä lähitienoolla. Muutama irrallaan juossut ja housunpulttuihin kiinni käynyt irtokoira taas takasi varauksellisen suhtautumiseni koiriin aina aikuisikään saakka. Painajaisunissani juoksin aina turvaan kotiin. Lapsuudenkodissa, vahvan ulko-oven suojassa, äidin ja isän luona, olin turvapaikassa minua unessa takaa ajaneilta karhuilta ja koirilta.

Aikuisenakin kaipaan vielä samaa turvallisuudentunnetta. Karhut ja koirat ovat vaihtuneet monisyisempiin huoliin, joskus jopa suhteettoman suureen maailmantuskaan. Olipa kolhu tai pelko pieni tai suuri, pieni lapsi sisällä kaipaa aina kotiin, turvalliseen syliin. Olen onnellinen, kun lapsuudenkotini tässä maailmassa on vielä olemassa. Se on äidin ja isän ehjä avioliitto, minun todellinen lapsuudenkotini. Kaikki muu sen ympärillä on vain materiaa, toki tärkeää ja tunnearvoltaan kallista sekin.

Näin eräänä yönä unta rakkaasta isoäidistäni, joka lähti luotamme Jeesuksen luo taivaaseen pari vuotta sitten. Olin unessa hänen luonaan kylässä, ja hän oli unessa niin nuori, kaunis, iloinen ja onnellinen. Hänellä oli suuri asunto, paljon suurempi kuin ennen. Hänen sydämensä ei tarvinnut enää tahdistajaa, ja kaikki oli hyvin. Herättyäni minulla oli ikävä häntä, toista lapsuuteni turvasatamaa, mommaani.

Illalla, kun käyn nukkumaan, ajattelen paljon pysyvää turvapaikkaani, joka ei ole tässä maailmassa. Kotini taivaassa, Jeesuksen luona on vielä jotain unenomaista, jota en voi täysin käsittää tai koskettaa.”…niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"”(1. Kor. 2: 9). Sen ajatteleminen herättää suuren kunnioituksen Jumalaa kohtaan, mutta myös turvallisuuden tunteen tulevasta toivon täyttymyksestä. Samalla lailla, kuin voin yhä soittaa lapsuudenkotiini, on yhteys tulevaan kotiini aina auki rukouksen kautta. 

Turvapaikkani löytyy yhä edelleen Jeesuksen ristin luota, riippumatta siitä missä tai millaisessa elämäntilanteessa olen. Turvapaikassa odotetaan sinuakin. Tie turvapaikkaan kulkee parannuksen teon ja uskoontulon kautta. Jeesuksen omana on turvallista käydä nukkumaan, ja Hänen omanaan on turvallista herätä uuteen päivään.